Pikkarit.

Tämän blogin ideana on kertoa arkipäiväisestä elämästä, sen riemuista ja ongelmista Englannissa. Mutta ennen kuin pääsen niin pitkälle aion kyllä nyt aloittaa tärkeällä suosituksella, nimittäin koskien vaatteita ja erityisesti alusvaatteita.

Jäin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni työttömäksi kolme viikkoa sitten. Mitä ilmaista työtön voi tehdä, paitsi etsiä uusia töitä? Minä tiedän! Voin siivota vaatelaatikot. Ja näin tein. Kun muutin pois Suomesta huhtikuussa 2007 minulla oli tasan yksi matkalaukku. Laitoin sinne mm. ne Seppälän halvat rintsikat, joita olin pitänyt jo muutenkin ihan liian pitkään. Minä nimittäin olin kokoa 70D (ja nykyään DD). Tämä on tuumissa 32D. Jos olet isohko rintainen suomalaisnainen, jaat varmasti tuskani. Miksi oletetaan, että jos kuppikoko on iso, niin nainen on varmasti lihava? 70DD liivejä ei Suomesta saa kuin erikoisliikkeestä hintaan 40 euroa, tai jotain sinnepäin. Minä köyhänä opiskelijana ostin ympärysmitalta 80 koon liivejä ja otin sitten kainalosta sisään. Ei maksanut kuin 12 euroa.

Älkää rakkaat naiset tuoko niitä kulahtaneita Seppälän sisäänotettuja rintsikoita tänne. Täällä on nimittäin Primark. Irlannissa liike kulkee nimellä Penny's. Sieltä saat viidellä punnalla kauniit ja istuvat rintaliivit melkein missä koossa vain. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi sitä kallista matkalaukkutilaa uhrannut tällaisille arkipäiväisille asioille. Sieltä saat muuten kaikki muutkin uudet vaatteet ihan yhtä halvalla.

No nyt on aikaa siis siivota ne pölyyttyneet laatikot. Tuumasta toimeen siis! Ystäväni Ruth jos kolmisen vuotta sitten postasi Naamakirjaansa, että "Nyt on laatikot siivottu, koska kukaan ei tarvitse enempää kuin 20 paria pikkareita." Ei tarvitsekaan. Arvaa montako paria minulla oli silloin. Oli 81. Jos jokaisia käyttäisi niin ei tarvitsisi pestä pikkupyykkiä kahteen ja puoleen kuukauteen. Montako on nyt? En laskenut.

Lajittelin pikkarit neljään osioon:

1) Nätit. Nätit pikkarit ovat ne, joissa mennään treffeille siltä varalta, että onnistaa tai jos muuten vain haluaa tuntea itsensä sensuelliksi.

2) Käyttikset. Kuvaillaan parhaalla tavalla: "On nää ihan hyvät vielä. Ei ole edes reikiä". Tai vaikka reikiä olisikin, niin entä sitten? Ei kukaan kumminkaan näe. Saa olla vähän kulahtaneetkin. Käyttispikkarit pitäisi haudata roskiksen pohjalle viimeistään siinä vaiheessa kun niiden kuvaa ei enää kehtaa anonyymisti postata blogiinsa. Myönnän tappioni. En kehtaa. "Mutta kun nää on ihan käyttikset vielä".

3) Stringit. jos vaikka on sellainen tiukka mekko, että tarvitsee. Sellaiset mitkä ovat epämukavat ja sahaavat auki puoli persusta. Ei se makkaramekkokaan sen mukavampi ole.

4) Kummalliset. Vatsaa sisään vetävät mummomallit ja ne missä on kummalliset reisihörhelöt. Myös miesten alushousut. Löytyi ainakin kolmet. Keneltäköhän exältä nekin on pöllitty? Silkkiset. Ne jumalattoman kalliit joita ei voi koskaan käyttää ja jonka takia joku ex halusi että ajat kaikki karvasi tajuamatta, että niissä on silti ihan sama pehmeä ja ystävällinen vuori mitä muissakin pikkareissa. Tähän pinoon meni myös "liian pienet". Miksei niitäkään raaski heittää pois?

Ja muuten löytyi vielä ne Seppälänkin pikkarit, jotka ovat olleet käytössä nyt 10 vuotta. Eivät ole haalistuneet, rispaantuneet eivätkä reikiintyneet. Ainoa syy miksi ne menivät käyttispnoon on se, ettei kolmekymppinen nainen kehtaa mennä treffeille vaaleanpunaisissa pikkareissa joissa lukee takapuolen päällä "Chic", "Dirty kitty" tai "Wild at heart". Mitä heitin pois? Kahdet liian pienet käyttikset ja ne käyttikset, jotka olivat päällä, koska etusormeni meni sivustan rispaantuneesta reunuksesta läpi kun vedin ne ylös vessasta lähtiessä.

Eli ytimekkäästi tiivistäen; Jos haluatte muuttaa Englantiin, ostakaa uudet alusvaatteenne täältä. Paitsi jos ne ovat Seppälän pikkarit.