Posts

Posted on

The idea of coffee

I have been a coffee drinker since my first exams at the university. Apparently, this is quite a common time to become one. You struggle through long hours and try to desperately stay awake by what ever means you can come up with. – The ‘eternal darkness’ surrounding you during most of the academic year in the Nordic countries is tiring as it is, making you want to curl up in the sofa and hibernate through the cold season.

I never used to like coffee. When I was a teenager and visited my maternal grandparents, who lived near by, they would always ask before offering my usual cup of tea, “So have you learnt to drink coffee yet?” It seemed to be assumed obvious, that nobody would inherently like coffee; you had to ‘learn’ to like it.

When I had my first cup of coffee, it kept me up whole night. Years later that’s just a distant memory; I could drink the whole pot and it would only result in heart burn, palpitations and a headache. Though, those things do keep you awake better than a caffeine rush. I remember reading recently from somewhere, that most of coffee’s alertness inducing effect is in fact, just placebo.

cappuccino

You can imagine the idea of a perfect cappuccino and Plato would have agreed.

Over the years I have finally come to the conclusion that the idea of coffee is more enjoyable than actual coffee itself. On a cold morning, when I wait for a train, the hot paper cup warms my hands pleasantly. The smell is comforting. If I really concentrate on the taste and complex flavours of the coffee on my tongue, do I like it? – Not really. Most of the time I don’t even finish my drink. It isn’t just coffee, though, it’s many things. Long time ago I considered a luscious hot chocolate as a treat I’d allow to myself as a reward after completing a piece of course work or an exam. On my way home I’d stop outside the coffee shop, stare through the windows for a few seconds and then decide otherwise; I didn’t fancy the reward after all. The idea of the reward had been enough.

When I was in my mid-teens, I had a serious weight problem. According to my BMI, I was almost morbidly obese. I eventually tackled comfort eating by suddenly realising, that eating was actually not comforting at all. I’d feel so guilty in advance that I didn’t enjoy what I was eating, so I stopped. There was just no point at all in having a double chocolate muffin if it was going to make me miserable in advance, during and after eating it. As a result, I lost a lot of weight. If ideas had no power the advertising industry wouldn’t be doing so well. My wardrobe is bursting from clothes that I like the idea of myself in, but don’t actually wear. We all have a powerful sensory memory. I can recall the smell of my granny’s perfume from my childhood just as well as I can reminisce in how my old English sheepdog’s rough fur felt against my fingertips, when I pushed them through her long hair.

I haven’t had a coffee for a month now and I don’t miss it. Instead, I have regularly enjoyed the idea and memory of the smell of coffee. It has made me equally satisfied. In the world where we are bombarded by advertisements and what we are supposed to want and need, I  think we’d all benefit from concentrating on ideas more.

Posted on

Contemporary art for the broken heart

I just came out of a relationship. It wasn’t a long one, merely three months, but that doesn’t matter. What matters is, that it wasn’t my choice. It wasn’t a result of a long and fruitful discussion that ended up in a mutual agreement and understanding. In fact, it was quite the opposite; abrupt, sudden and even worse, done in an email.

I love art and always have, but modern art is something I feel apprehensive about – I don’t ‘get it’. Some time ago I mentioned to my now ex-boyfriend how I had been to Tate Modern and liked it, but at the same time it made me emotionally exhausted. “Modern art is so depressing”, I sighed. “I know exactly what you mean”, he responded. I’m a real sucker for society critique. I quite like to feel important and clever by sitting in a coffee shop with my newspaper or a current affairs magazine, reading a column and thinking, ‘Nuff said’. But seeing society criticism in a visual form is a much more powerful stimulus, that it seems, my brain has difficulties handling. And that’s what I feel most modern art is, critique.

So I felt a little uneasy when a friend I was visiting in Nottingham suggested we’d go to the Nottingham Contemporary. Would I be able to handle it? I wasn’t sure about the differentiation between ‘modern’ and ‘contemporary’. The rawness of my internal hurt is still very much on the surface. Only a week or so earlier I had felt the excruciating pain of having to go shopping to buy someone a present and a card. I spent half an hour in a book shop trying not to pay attention to the sentimental music in the background. It seemed my emotional overload extended to all of my senses; even looking at post cards hurt. I had never thought before how huge of an impact the emotional landscape of a visual piece of art can have to our feelings and minds. Of course, I couldn’t find a card I liked. Eventually, after going through four different shops, I found one with a black and white picture of a flock of birds rushing through the brick-made arches of a bridge. So no music, art or romantic and relationship-y films for me for a while, I concluded.

It turned out I was wrong with my doubts. The exhibition I saw with my friend left me with only positive and hopeful thoughts. The pieces were largely audio-visual. Sadly, I had a long distance train to catch and didn’t have a chance to watch through more than a fraction of each film, which is a shame. Agnieszka Polska’s film ‘I am the mouth’ showed large, red, animated lips in water, speaking in monotone. This was especially comforting, resonating back my feelings of confusion without the emotional manipulation I had felt imposed upon me, when having gone through the mentioned post cards.

I experienced very much the same with the works of Raphael Hefti. I could have spent much longer walking among the coloured and sculptural tubes that formed his work ‘In Various Threaded Poles of Determinate Length Potentially Altering their Determinancy’, inspecting the raised patterns and spectres of colour. What I realised, was that I had been given an outlet for those negative feelings I couldn’t express, in a visual form of something that can be interpreted as anything. I have been job hunting for something better for a while, hoping to relocate somewhere where I can have hobbies and more friends. By losing the relationship I lost the last bits of feeling I had any control over any aspects of my life. The exhibition was a blank canvas for me to reflect my own innermost feelings onto. Who am I now? Where am I going to go from here? What is it that I want? Those were some of the questions I asked myself, when I looked at Hefti’s giant photosensitive papers on the wall, which he had turned into swirls of striking colours and patterns by exposing flammable moss spores to light. In the accompanying booklet Polska tells about one of her films: “The atmosphere of the film is an echo of the experiences of my trip. Firstly, from the sense of isolation, and secondly from the stubborn, exhausting thoughts of the ultimate questions that come to you in times of prolonged solitude.” I’m not any closer to knowing the answers to my questions, but it made me feel better.

hefti-3

Raphael Hefti “Lycomorph”, Photograph by Gunnar Meier

Raphael Hefti and Agnieszka Polska’s exhibition is running until Jan 5th, 2015. Do go see it if your heart is broken too. Afterwards, you can familiarise yourself with a very respectable selection of emotionally neutral but beautiful, contemporary post cards available in the adjacent shop. If this is how contemporary art makes me think and feel, I want to see more of it.

Posted on

Mistä on meidän talomme tehty?

Punaisesta tiilestä,

Mustasta homeesta,

Ruskeasta ruosteesta,

Magnolia maalista,

Beigestä kokolattiamatosta,

eikä paljoakaan muusta.

 

Punaisesta tiilestä

Tässä kun mietin asuinhistoriaamme täällä Englannissa, sekä Irlannin saarella, niin huomasinkin yhtäkkiä, että en ole asunut kuin yhdessä talossa, joka ei ollut punaista tiiltä. Sekin kai oli, mutta oli rapattu yli jollain, mikä joskus oli kai ollut valkoista. Useimmat talot, joissa olen asunut, ovat olleet viktoriaaniselta aikakaudelta, yleensä sieltä 1880-luvulta. Pohjaratkaisut ovat olleet sen mukaiset. Irlannissa tuli asuttua sellaisessakin paikassa, jossa ei ollut kuin tiiliseinä. Eli siis ei ollut kahta seinää, jonka välissä olisi ollut eristeitä. Onneksi tässä samassa talossa oli myös avoin takka, joka lämmitti sen verran, että juuri siinä yhdessä huoneessa tarkeni nukkua. Nykyään ei enää saa takassa polttaa mitään, mistä tulee savua, eli savuttomia palavia materiaaleja saa kyllä. Useimmista asunnoista on kuitenkin takat pistetty umpeen, joskus niinkin heppoisesti, että savupiippua ei ole laitettu umpeen ja takan eteen on vain laitettu joku vanerista tehty "seinäke". Sitä takan ulinaa voi sitten aikansa iloksi kuunnella tuulisella säällä, jos ei muuta tekemistä keksi.

Nykyisessä asunnossamme, jossa siis on kaksi huonetta, WC kylpyhuone, eteiskäytävä ja sellainen keittiö, johon mahtuu seisaalleen kaksi, on kolme patteria. Kaksi patteria on olohuoneessa ja yksi makuuhuoneessa. Talvella meillä ei siis ole minkäänlaista mahdollisuutta lämmittää kylpyhuonetta eikä keittiötä. Kun muutin asuntoon marraskuun alussa, minulla ei ollut kuukauteen lainkaan huonekaluja. Murehdin hiukan sitä,joutuisinko elämään pelkillä nuudeleilla kuukauden, kun ei ollut jääkaappia. Ei tarvinnut. Meillä kun on ikkunoissa vain yksi lasi, niin keittiön ikkunalaudalla oli niin kylmä, että ruoka ei siinä istuessa mennyt pilalle. Oli itse asiassa kylmempi kuin mitä se jääkaappi olisi ollut.

Mustasta homeesta

Tässä seitsemän vuoden aikana olemme asuneet seitsemässä eri asunnossa  (tai minä seitsemässä ja avomies kuudessa). Näistä asunnoista kahdessa ei tarvinnut erikseen lämmittää vettä, vaan lämpimän suihkun sai kun halusi. Näissä kahdessa paikassa oli sähköpumpulla toimiva suihku. Eli sellainen laatikko, jossa on numerollinen väännin vähän kuin hellassa. Siten painetaan napista virta päälle ja nautitaan sekä lämmöstä, että kovista desibeleistä. Sähkösuihku nimittäin pitää aikamoista hurinaa. Sähkösuihku luonnollisesti toimii sähköllä.

Muissa paikoissa vesi on lämmitetty yleensä joko öljyllä tai kaasulla. Suosittelen lämpimästi, ettette KOSKAAN muuta öljylämmitteiseen asuntoon. Paitsi, että öljy maksaa järkyttävästi ja sihen pitää aina laittaa ainakin 300 puntaa könttänä rahaa, niin öljytankkien sisältö saatetaan varastaa säännöllisesti. Meille ei koskaan onneksi näin käynyt. Niin kyllä kävi, että kun asuimme öljylämmitteisessä ns. "hyvin tuulettuvassa" talossa, niin meillä meni lämmitykseen melkein 300 kuussa. Sillä kertaa meni helmikuussa niin paljon rahaa pelkkään lämpöön, että meiltä yksinkertaisesti loppui raha, ja söimme kaksi viikkoa jauhosta tehtyä velliä ja hyvin epäonnistunutta yritelmää mämmistä, jonka väänsin kaapin pohjalta löytämistäni maltaista. Typerintä siinä oli se, että lämpö karkasi välittömästi. Talossa oli melkein yhtä kylmä kuin jos emme olisi lämmittäneet lainkaan. Olisi ollut kannattavampaa investoida parempaan villapaitaan ja ostaa lopulla ruokaa.

Kaasu on edullisin lämmitysmuoto ja nyt haikeasti kaasuhellaa muistellen on pakkoa sanoa, että sillä saa tehtyä todella hyvää ruokaa. Lämpöä tulee paistinpannulle tasaisesti ja nopeasti. Jos vesi pitää lämmittää erikseen, suihusta voi haaveilla noin kaksi tuntia sen jälkeen kun lämmityksen on laittanut päälle. Vesi pysyy tankissa lämpimänä vaihdellen riippuen siitä miten hyvin tankki on eristetty. Nykyisessä asunnossamme vesi pysyy kuumana helposti parikin päivää, jos sitä ei kaikkea ole siihen mennessä käyttänyt. Meillä ei juurikaan suihkutella, vaan käydään kylvyssä. Meillä nimittäin ei ollut ollenkaan suihkua ja jouduimme sen hankkimaan itse. Emme tietenkään asentaneet jonkun toisen omistamaan asuntoon uutta sähkösuihkua, vaan ostimme letkun, joka paineella työntää veden suihkun päästä. Jos ammeessa seisoo, paine suihkussa ei riitä veden tuomiseksi ylös. Suihkua voi siis käyttää vain jos ammeessa istuu. Talvella suihku olisi liian kylmä muutenkin lämmittömättömässä kylpyhuoneessa.

Sähkölämmitystä on kahdenlaista, joko talossa on sähkömittari, tai sitten pre-paid sähkö, joka siis ostetaan kaupasta kortille ja ladataan kotona sähkömittariin. Tällä on helppo seurata omaa sähkönkulutusta, mutta yleensä lämmitys on näin kalliimpaa kuin mittarilla oleva sähkö. Jos mittari menee tyhjäksi, niin sähköt katkeavat heti, paisti viikonloppuisin. Silloin sähköt katkaistaan vasta maanantaina klo 9. Kortissa on aina vitosen verran hätäsähköä, eli jos sähköjen mentyä kortin lykkää laitteeseen, se ottaa kortilta hätäsumman, joka siis on velkaa. Kun seuraavan kerran lataat ostamasi sähkön mittariin, se ottaa kortilta velan pois. Meillä on onneksi sähkömittari siivouskomeron perällä, mutta on niitäkin joissa on epäkäytännöllinen sähkölaatikko ulkoseinässä. Myös kaasu saattaa olla pre-paid kortilla.

No kun nyt sitten takat on pistetty umpeen ja talon sisällä ei ole lämmitystä tai minkäänlaista ilmanvaihtoa (muuta kuin ne vetoisat nurkat), niin hometta löytyy taatusti. Suomessa asunto on myyntikelvoton, jos sieltä löytyy hometta. Täällä emme ole vielä koskaan asuneet talossa, jossa ei ole näkyvästi hometta. Se ei kuitenkaan ole sellaista mitä Suomessa. Täällä ei juurikaan ole hahtuvamaista, hengitysteihin menevää pölisevää hometta, vaan se on märkää ja mustaa. Esimerkiksi seinäpinnalla kylpyhuoneessa on meillä aina isoja, mustia läiskiä, jotka pesemme viikottain pois valkaisuaineella. Myös ikkunoiden sisäpinta menee homeeseen. Väliseinät ovat yleensä hyväkuntoisia, mutta ulkoseinät ovat niin kosteat, että jos tapettia on, niin se nousee, kupruuntuu ja jopa irtoaa.

Ruskeasta ruosteesta

Ei liene yllätys, että kaikki metallinen ruostuu kosteissa olosuhteissa. Meillä jopa ruoanlaittovälineet ovat alkaneet keittiössä ruostua itsekseen, vaikka eivät ole märkinä tiskialtaassa. Happetuminen on myös yleistä kun puhutaan kodinkoneista.

Magnolia maalista

Suomessa vuokra-asunnon seinän väri on yleensä se perus "maalarin valkoinen". Täällä se on "magnolia". Kuulostaako eksoottiselta? Magnolia värisävyä voi kuvailla sanoilla "haalean kellertävä". Se siis on enemmän keltainen, mitä valkoinen, mutta ei niin keltainen, että olisi keltainen. Itse asiassa magnolia on hyvin masentava väri. Tähän mennessä vain yhdessä vuokra-asunnossamme ei ole ollut magnolian värisiä seiniä. Siinä asunnossa seinän väri oli osittain magnolia, paitsi makuuhuoneessa, jossa se oli "sairaalan vihreä". Mahdollisesti ainoa värisävy, joka on vielä masentavampi, mitä magnolia.

Kokolattiamatosta

Jos lattia on kylmä, eikö voisi vaan laittaa jalkaan villasukkia? Ei voi.

Englantilainen päällystää koko lattian matolla. Tämä on mielestäni hirvittävän epäkäytännöllistä. Kokolattiamatto kuluu nopeasti, näyttää rumalta ja on täysin mahdoton pitää siistinä. Useimmilla ihmisillä onkin pölynimurin lisäksi oma mattopesuri. Muuten ei elämästä tulisi yhtään mitään. Sitten vielä kävellään sisällä kengät jalassa. Keittiössä ei onneksi ole kokolattiamattoa, vaan muovimatto. Jos itse saisin valita, pitäisin kokolattiamaton sijaan normaalia lattiapintaa, jonka päällä on sellaiset isot matot, jotka voi viedä ulos ja tampata. Lattian voi sitten pestä.

Täällä ei muutenkaan tampata mattoja tai vuodevaatteita, vaikka olisikin normilattia. Vanhempani lähettivät minulle Suomesta mattopiiskan, että sain vuodevaatteeni tomutettua. Täällä ihmeteltiin, että "Miksi et vain osta uutta peittoa? Eiväthän ne niin paljon maksa." Tämä kuvaa täydellisesti paikallista kulutuskulttuuria. Mattopiskan olen nähnyt Englannissa kahdessa paikassa.

1. maaseutumuseon seinällä museohuoneessa 'Näin meillä elettiin ennen'.

2. antiikkiliikkeen ikkunassa

Vuodevaatteeni tamppasin takapihan pyykkinarulla ja maton suurella tuskalla aidan päällä. Eihän täällä tietenkään mitään mattotelineitä ole.

Ei paljostakaan muusta

Elävätkö kaikki englantilaiset tosiaan sitten näin? Eivät tietenkään. Omistusasunnoissa asuvilla ihmisillä on lähes poikkeuksetta tuplalasitetut ikkunat ja hyvin tuuletetut keittiöt ja kylpyhuoneet. Kenenkään seinä ei ole magnolian värinen. Kokolattiamatto saattaa löytyä, mutta seinissä on taatusti eristeet.

Jos vuokraat jollekin toiselle asuntoa, miksi laittaisit sen mukavaan kuntoon? Vanha kollegani omistaa oman asuntonsa (jonka asuntolainan lyhennys on saman verran, mitä hän joutuisi vastaavasta maksamaan vuokraa) ja on tänä vuonna laittamassa asuntoonsa tuplalasistusta. Kuuden ikkunan ja yhden oven tuplalasitus maksoi hänelle 7000 puntaa. Tämä on siis enemmän mitä puolet hänen vuosipalkastaan. Kuka haluaa tuplalasittaa vuokra-asunnon ikkunat, jos vuokraa ei kuitenkaan voi pyytää juurikaan enempää? Asunnon vuokra-arvo ei siis nouse. 

Rakennustekniikka on myös menneeltä aikakaudelta. Vaikka asunto olisi uusi, siihen silti laitetaan usein epäkäytönnölliset sekoitehanat, joissa kylmä ja kuuma vesi tulevat kumpikin omasta hanastaan. Oli asunnossa sitten suihkukaappi tai kylpyammeen yllä oleva suihku, kylppärissä ei koskaan ole lattiakaivoa, vaan vesi jää lattialle seisomaan. Suihkukaapissakaan lattia ei vietä viemäriin päin, vaan on tasainen. Kyllähän näitä aina tulee ihmeteltyä: "Jos tämä olisi minun asuntoni niin tekisin kyllä X, Y ja Z."

 

Näistä on meidän talomme tehty.

Posted on

Omaa maa mansikka, muu maa mikä?

Muutamat marjat menevät suomalaisilta aina tuopposessa sekaisin. Kun opiskelin Suomessa, meillä oli opintoneuvonnan viereisellä seinällä iso ilmoitustaulu, jossa oli työpaikkailmoituksia. Sieltä löytyi säännöllisesti virallisia rekrytoijan mainoksia, joissa luki, "Haluatko töihin Englantiin...?" Työn sijainniksi ilmoitettiin sitten esimerkiksi 'Belfast, Englanti'. Tästä meni herne nenään useamman kerran, vaikkei asia sinänsä minua koskenut.

Nyt seuraa lyhyt maantiedon oppimäärä. Te lapset ja lapsenmieliset, ovathan silmät tarkkana, niin vedetään kartta esiin. Termejä on opittavaksi: Iso-Britannia, Yhdistyneet Kuningaskunnat ja Englanti.

Yhdistyneet kuningaskunnat - United Kingdom

Tähän kuuluvat Englanti, Wales, Skotlanti, Pohjois-Irlanti ja Isle of Wight, sekä Mansaaret. Tämä ei siis ole mikään synonyymi sanalle 'Englanti'.

Iso-Britannia

Arvasit varmaan jo, että tämäkään ei ole synonyymi 'Englannille'. Iso-Britannia termiä käytetään varsin laajasti kattamaan kaikki Yhdistyneisiin kuningaskuntiin kuuluvat alueet lueteltuna yllä. Täällä päässä määriteltäisiin "Mainland Britain and Northern Ireland". Iso-Britannia on siis pinta-alaltaan suurin Britteinsaariin kuuluvat saari.

Britteinsaaret

Tähän kuuluvat:

Iso-Britannia, Irlanti, Mansaari, Wightsaari, Orkneysaaret, Shetlandinsaaret, Fair Isle, Hebridit, Rockall, Anglesey, Lindisfarne, Mull, Jura, Islay, Arran, Bute, Scillynsaaret, Lundy ja Kanaalisaaret.

Miksi Irlanti on vedetty yli? Jos menet Irlannin tasavaltaan ja viittaat Irlantiin osana Britannian saariryhmää saat vähintään turpaasi. Huonomminkin saattaa käydä. Irlanti taisteli varsin verisesti itsenäisyytensä puolesta ja edelleen Irlannin saarella Pohjois-valtion ja tasavallan ihmisten välillä on kränää siitä kenen "puolelle" halutaan tai pitäisi kuulua. Tämän suhteen ihmiset osaavat olla täälläkin aika poliittisesti epäkorrekteja. Kun muutimme Pohjois-Irlannista Englantiin huomasimme nopeasti, että ihmiset viittaavat kaikkiin Irlannin saarelta tuleviin kutsumalla heitä irlantilaisiksi. Oma mieheni on syntynyt ja kasvanut Pohjois-Irlannissa ja hänellä on brittiläinen passi. Hän ei pidä lainkaan siitä, että häntä kutsutaan 'irlantilaiseksi'. En usko, että Suomessakaan ruotsinkieliseltä aleelta tulevat olisivat kovin ilahtuneita, jos heitä alettaisiin kutsua ruotsalaisiksi.

"Haluatko töihin Englantiin? Laajentava yrityksemme etsii vastavalmistuneita ammattilaisia Cardiffiin, Walesiin"

Mikähän tässä meni väärin? Varmaan nyt viimeistään tiedät. 'Englantiin' kuuluu vain Englanti ja lisäksi Wightin saari, joka on Ranskan ja Iso-Britannian välissä. Se on niin lähellä Britannian päätä, että mieheni viittaa erottavaan vesialueeseen 'jokena'.

Nämä termit ovat hyödyllisiä myös postia lähettäessä. Jos nimittäin laitat postiosoitteeksi "Belfast, UK" se tulee kyllä perille, mutta posti ei Suomesta mene silloin suoraan Pohjois-Irlantiin, vaan se kiertää Lontoon kautta. Tässä menee postipäiviä hukkaan. Kannattaa siis ihan suoraan laittaa posti siihen maahan, mihin sen haluaa päätyvän, oli se sitten Pohjois-Irlanti, Wales tai vaikka Jerseyn saari.

Ja terveiset sinulle, jos olet rekrytoija: Älä nolaa itseäsi.

 

Posted on

Saisiko olla teetä?

Minä rakastan teetä. Perheeni lähettää minulle jouluisin Suomen päästä tuttuja makuja, Keisarin morsianta, Tiikein päiväunta ja niin edelleen. Englanti on tunnetusti teenjuojien maa. Mielessäni kuvittelin, miten ihanat teevalikoimat odottaisivat minua marketin hyllyllä kun muuttaisin.

Unelmat osoittautuivat kyllä harhakuvitelmiksi. Englantilaiset kyllä juovat teetä, nimensä veroisesti. Suomalaiseen makuun se tee on yhtä ja samaa. Minulle on aivan sama lukeeko paketissa 'assam', 'darjeeling' vai 'English breakfast'. Suomeksi se on vain 'maustamaton musta'. En ole koskaan laittanut teehen maitoa tai sokeria. Täällä molempia tujautetaan mukiin niin kunnolla, että tee on ennemminkin pirtelöä. Ymmärrän kyllä miksi. Musta maustamaton tee ei nimittäin maistu eikä tuoksu yhtään miltään. Kaupasta löytyy hyllyriveittäin maustamatonta, mustaa teetä.

Maustettua mustaa teetä löytyy, jos perusmaku kelpaa. Earl grey ja Lady grey teetä löytyy joka kaupasta. Maustettua vihreää teetä löytyy myös mukavasti. Maustamatonta rooibosta saa ja kofeiinitonta mustaa ja vihreää teetä myydään myös marketissa.

Irtoteetä ei ole marketeissa minun kokemukseni mukaan lainkaan. Entisessä asuinkunnassani oli pieni tee- ka kahvikauppa. Se oli erikoisliike, jossa kahvinpavut jauhettiin toiveesi mukaisesti odottaessasi. Sieltä sai mustaa maustettua irtoteetä. Kahvin hinta oli erikoisliikkeeltä odotettavissa oleva, 3,49 puntaa/100g. Eipä tullut ostettua sieltä kahvia kuin jouluna.

Kahvi tosin on Englannissa hirvittävän kallista ihan muutenkin. Se tulee n. 250g pusseissa ja pussin hinta on merkistä riippuen siinä 3-6 punnan välillä. Joskus on tarjouksia, jossa neljän punnan paketteja saa kaksi kuudella punnalla. Enimmäkseen ihmiset juovat pikakahvia. En ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi kahvinkeitin. Meilläkään ei sellaista ole. Eipä niitä suodatinpussejakaan sitten näy myynnissä. Tuoretta kahvia juovat hankkivat itselleen hauduttimen, joka siis on Englanniksi "cafetiere". Se on lasinen, sylinterin mallinen kaadin, johon purun laitetaan pohjalle. Kuuma vesi kaadetaan purujen päälle ja kahvin annetaan hautua. Kannessa on sisään työnnettävä varsi, jonka päässä on siivilä. Kun kahvi on hautunut, siivilä painetaan pohjaan ja purut jäävät sen alle, eivätkä tule mukiin kun kahvin kaataa ulos. Minä juon aina kahvini mustana. Näin tein myös Suomessa. Kahvin kalleutta harmitellessa olen kyllä myös huomannut, että se on laadultaan huomattavasti parempaa mitä Suomessa juomani kahvi. Lieneekö ero sitten oikeasti laadussa vai siinä, millaisessa maaperässä pavut ovat kasvaneet, mutta totuus on, että Suomessa kahvi ei mene alas enää lainkaan. On nimittäin pahaa.

Koitan aina tyrkyttää Keisarin morsianta vieraille. Tähän mennessä on kelvannut vain yhdelle. Yleensä haistelevat epäluuloisesti ja sanovat sitten, "Minä en pidä hedelmäteestä. Olisiko normaalia teetä?". Meillä on onneksi aina jemmassa sitä "normaalia" teetä. Itse en ole vielä koskaan ymmärtänyt millä logiikalla Keisarin morsiamesta saa "hedelmäteetä".

 

 

 

 

 

Posted on

Asunnon vuokraus

Asunnon voi Englannissa vuokrata kahdella tavalla: yksityiseltä henkilöltä esimerkiksi netti-ilmoituksen perusteella tai sitten kiinteistövälittäjältä.

 

Kiinteistövälittäjältä vuokraaminen on turvallisin, yleisin, ja myös kaikkein kallein tapa löytää katto päänsä päälle.

Siitä on kauan kun viimeksi vuokrasin asunnon Suomessa, mutta muistaakseni ei tarvinnut tehdä muuta kuin maksaa takuuvuokra ja allekirjoittaa paperit. Englannissa  se ei käy ihan niin helposti. Kiinteistövälittäjä haluaa nimittäin tietää, että kykenet maksamaan vuokrasi ja tämän vuoksi pyydetään näytettäväksi kolme viimeisintä palkkakuittia. Tämä ei yleensä ole riittävää, vaan kiinteistövälittäjä ottaa lisäksi yhteyttä työnantajaasi ja pyytää heitä kirjallisesti todistamaan tulotasosi. Tällainen näyttö voidaan pyytää myös sen hetkiseltä vuokranantajalta, eli uusi vuokranantaja haluaa olla varma siitä, että olet käyttäytynyt siedettävästi myös entisessä asunnossasi. Jos tulotaso ei ole välittäjän mielestä kyllin hyvä, jäät nuolemaan näppejäsi. Toimistokulut joudut maksamaan siitä huolimatta. Välitysmaksu on yleensä n. 150 ensimmäiseltä henkilöltä ja pariskunnan toiselta osapuolelta +50 siihen päälle, eli n. 200 puntaa yhteensä. Jos niin hyvin käy, että asuntoon saa ottaa lemmikkejä, niistä yleensä joutuu maksamaan 50 puntaa lisää takuuvuokraa. Joudut tietysti taas todistamaan osoitteesi kahdesta eri paperista ja tuomaan kuvallisen henkilötodistuksen. Kun olet maksanut välittäjälle toimistomaksun, hakemasi asunto on varattu sinulle, eikä sitä voi enää kukaan muu hakea, ennen kuin hakemuksesi on käsitelty. Kun hakemus menee läpi, asia ei toimi niin, että muutat kuun lopussa, vaan välittäjä haluaa, että alat maksaa vuokraa heti. Se voi olla mikä tahansa päivä muutama päivä hakemuksesi sisään jätöstä tai kuukausi myöhemmin riippuen miten nopeasti työnantajasi ilmoittaa välittäjälle tulotasosi.

Takuuvuokran määrä ja inventaario

Tämä on yhden kuukauden vuokra. Se otetaan tililtä kuukausittain sinä päivänä kun paperit on kirjoitettu, eli vuokran maksupäivästä ei yleensä voi neuvotella, vaan tämä on yleinen käytäntö. Kuulkauden vuokra pitää maksaa etukäteen kun avain vaihtaa omistajaa. Tässä yhteydessä saat käteesi myös kuvallisen inventaarion, joka pitää täyttää ja palauttaaa välittäjälle allekirjoitettuna. Siinä on luetteloitu asunnosta löytyvät viat ja kalustettuna vuokrattavan asunnon huonekalut ja niiden kunto. Kokemus on osoittanut, että jokainen säälittävä sinitarran jälki tapetissa kannattaa mainita. Jos ne eivät ole inventaariossa, joudut lähtiessäsi maksamaan seinän uudelleen tapetoinnin. Vaikka me olemme aina muuttaessa jättäneet aunnon parempaan kuntoon kuin missä se oli kun sinne itse muutimme, emme vielä ole koskaan saaneet koko takuuvuokraa takaisin. Yleensä siitä on tullut takaisin kolmasosa, jos sitäkään.

Entäs yksityiset vuokranantajat?

Yksityiseltä vuokraaminen on helppoa ja halvempaa. Ei ole välitysmaksuja tai kukaan kyselemässä mitä tienaat. Tämä on ihan hyvä tapa vuokrata jostain huone, jos siellä aikoo asua vain kaksi kuukautta. Mutta ongelma yksityisltä vuokratessa on se, että kukaan ei ole puolustamassa oikeuksiasi. Usein vuokranantajat lisäksi tulevat ja menevät asunnossa ihan niin kuin heitä huvittaa, jos ei muuten niin katsomassa miten usein tiskaat. Jos jokin menee rikki, niin ei ole takeita siitä, että kukaan korjaa. Kiinteistövälittäjällä taas on velvollisuus hoitaa ja maksaa paikalle tuleva putkimies. Yleisesti ottaen yksityiseltä vuokraus on isoista riskeistä nauttivien juttu.

Kalustettu vs. kalustamaton

Kalustettuna vuokrattavat asunnot ovat käteviä jos muutat usein. Kaikki löytyy haarukoista alkaen. Liinavaatteet ja peitot pitää tosin tuoda itse. Yleensä huonekalut ovat kohtuullisen lähellä eläkeikää, mutta jos ei ole turhan kranttu, se kyllä kelpaa.

Kalustamaton asunto tarkoittaa oikeasti kalustamatona asuntoa. Tähän mennessä sellaista asuntoa ei ole tullut vastaan, missä ei olisi hellaa ja uunia. Mutta esimeksiksi jääkaappi pitää hankkia ja maksaa itse, jos kalustamattomaan asuntoon muuttaa. Kodinkoneet tosin ovat Englannissa halvempia kuin Suomessa. Itselläni on kaunis ja musta (luokkansa halvin tosin) jääkaappi-pakastin, jota ei koskaan tarvitse sulattaa. Se maksoi 250 puntaa. Suurin vaiva omissa kodinkoneissa on se, että ne pitää taas kantaa ja kuskata kun seuraavan kerran muuttaa.

Hintataso

Moni aikuinen sinkku Englannissa asuu vanhempiensa luona siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ole varaa asua omassa asunnossa. Hintataso ei vaihtele paljoakaan riippuen siitä vuokraatko asunnon kerrostalosta vai kaupunkirivitalosta. Myös paritaloja vuokrataan. Hintataso tietysti riippuu siitä missä kaupungissa asuu. Esim. Lontoon 'Elephand and Castle' aseman lähettyvillä kaupunkirivitalon huoneisto, jossa on keittiö, yksi makuuhuone, olohuone ja wc-kylpyhuone maksaa kuukaudess 1500 puntaa. Meidän kaupungissamme vastaava asunto maksaa n. 400-450 puntaa kuussa. Minimipalkka Englannissa on tällä hetkellä 40h viikossa töitä tekevälle 14 000 vuodessa. Jos siis olet Lontoossa töissä, sinulla menisi koko vuosipalkka pelkkään vuokraan. Minimipalkkaa maksetaan melkein kaikille esim. kaupan tai vaateliikkeiden myyjille, kahviotyöntekijöille ja toimistovirkailijoille. Myymäläpäällikkö vaatekaupassa saa 17 000-19000 vuodessa ja opettaja n. 30 000. Moni Lontoossa töissä käyvä ei asukaan siellä, vaan kulkee helposti puolitoista tuntia töihin suuntaansa. Tämä pulittaa vuodessa n. 5000 puntaa, mutta jos siitä jää käteen 25 000, se on silti joissain tapauksissa melkein tuplasti enemmän mitä samasta työstä jäisi käteen muualla.

Vuokran lisäksi maksat 'council tax' veroa vuokra-asunnostasi. Se on yleensä satasen verran kuussa vuokran päälle. Alin veroprosentti on 20%, eli jos saat minimipalkkaa ja maksat yksin veron ja vuokran, sinulle jää kuussa tämän jälkeen käteen n. 550 puntaa. Me maksamme tällä hetkellä sähköstä suunnilleen satasen kuussa. Vesimaksu on n. 20 puntaa ja jätevesimaksu toiset rapiat. Ne yleensä laskutetaan puolivuosittain. Pelkkien asumiskulujen jälkeen sinulle siis jäisi n. 400 kuussa. Kun tähän vielä laskee päälle tv-lupamaksun, nettilaskun, puhelinlaskun ja ruoat, sitä yllättäen huomaa, ettei lompakossa olekaan enää kuin koiperhosia.

Moni perheetön valitseekin kimppa-asunnon, joka esimerkiksi on yksityisen omistama monikwerroksinen omakotitalo, jossa on yhteistilat ja vuokraa maksetaan omasta yksityisestä makkarista. Vuokra voi olla sama mitä se olisi, jos olisit vuokrannut sen 400 punnan yksiön yksin, mutta vero, sähköt yms. jäävät silloin vuokranantajan kontolle.

Asunnoista riittää kerrottavaa vaikka kuinka! Kirjoitan niistä sitten erikseen, kun tämä artikkeli koskee vain vuokrausta. Muistakaa lukijat, että kysyä tietysti saa, jos joku asia jäi askarruttamaan tai kiinnostamaan.

Posted on

Pankkitilin avaaminen

Pankkitilin avaaminen Englannissa ei olekaan ihan niin helppoa mitä Suomessa. Tiskille ei suinkaan niin vaan mennä passi kädessä ja sanota, "Haluaisin avata tilin".

 

Tilin avaamista varten pitää olla seuraavat asiat:

- Kuvallinen henkilötodistus

- Kaksi itselle osoitettua virallista kirjettä, joista näkyy nykyinen osoite. Mieluiten kaasu- tai vesilasku, tai kirje pankista. Matkapuhelinlasku ei kelpaa. Myöskään vuokrasopimus ei kelpaa näytteeksi. Kirjeen täytyy olla päivätty viimeisen 3kk aikana.

- National Health Insurance Number, eli saman tapainen systeemi kuin Suomen KELA-tunnus.

 

Tämä on aikamoinen Catch 22 -tilanne, koska esimerkisi töistä ei voi saada palkkaa, jos ei ole tiliä. Jos esimerkiksi olet vasta hakemassa töitä, ja asut vaikka hostellissa, sinulla ei ole osoitetta, johon lähetettäisiin mitään virallisia kirjeitä. NHI numeron saamiseksi, joudut myös todistamaan henkilöllisyytesi. Minulla oli suomalainen ajokortti ja passi, mutta tämän lisäksi pyydettiin alkuperäistä syntymätodistusta. Kenellä sellainen muka enää on tallessa? Ei niitä Suomessa kysellä. Minua myös pyydettiin todistamaan, että olen saapunut maahan sinä päivänä kuin väitin. Lentolipun olin jo heittänyt pois, mutta toin Suomesta muuttaessani mukanani koirani ja sen maahantuontipaperit olivat tallessa, eli niistä näkyi koska olin maahan saapunut. Esimerkiksi asuntoa ei saa vuokrattua jos ei ole töitä ja pankkitiliä ei sitten saa jos ei asu virallisesti jossain. Kirjoitan tästä asuntoasiasta myöhemmin erillisessä blogi-kirjoituksessa.

Miten minä sitten onnistuin saamaan pankkitilin? Poikaystäväni tunsi henkilön, joka oli "korkeassa asemassa", eli yliopiston matematiikan professorin. Tämä proffa sitten lähetti pankinjohtahalle kirjeen, jossa takasi omalla nimellään, että minä asun siellä missä väitän.

Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia pankkini kanssa ja olen ollut sen asiakas nyt 7 vuotta. Ajattelin sitten pyytää sellaista overdraftia tililleni, että voisin kuussa mennä 200 velan puolelle, siltä varalta, että tulee hätätilanteita. Jos nimittäin tili menee miinukselle, niin pankkini veloittaa siitä 30 puntaa. Minulle ilmoitettiin, että minulla on vain perustili, joka pitäisi ylentää erikoistiliksi. Tämän vuoksi minun pitää lähettää pankkiin alkuperäinen passini ja kaksi osoitteen todistavaa asianajotoimiston oikeaksi todistamaa kirjettä (maksaa 80 puntaa), koska minulla ei ollut niitä silloin 7 vuotta sitten näyttää.

Älkää nyt naurattako! Nimittäin silloin 7 vuotta sitten ei vaadittu minkään lakimiehen leimoja. Jos haluaisin tänään vaihtaa pankkia, voisin mennä nykyisten osoitelappujeni ja passini kanssa mihin tahansa pankkiin ja sanoa, "Haluan vaihtaa pankkia, ja laittakaa se 200 punnan yliraja sinne myös, kiitos". Kukaan ei urputtaisi mitään ja asia hoituisi nopeasti. Kun lakkaan olemasta työtön menee kyllä pankki vaihtoon.

Posted on

Pikkarit.

Tämän blogin ideana on kertoa arkipäiväisestä elämästä, sen riemuista ja ongelmista Englannissa. Mutta ennen kuin pääsen niin pitkälle aion kyllä nyt aloittaa tärkeällä suosituksella, nimittäin koskien vaatteita ja erityisesti alusvaatteita.

Jäin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni työttömäksi kolme viikkoa sitten. Mitä ilmaista työtön voi tehdä, paitsi etsiä uusia töitä? Minä tiedän! Voin siivota vaatelaatikot. Ja näin tein. Kun muutin pois Suomesta huhtikuussa 2007 minulla oli tasan yksi matkalaukku. Laitoin sinne mm. ne Seppälän halvat rintsikat, joita olin pitänyt jo muutenkin ihan liian pitkään. Minä nimittäin olin kokoa 70D (ja nykyään DD). Tämä on tuumissa 32D. Jos olet isohko rintainen suomalaisnainen, jaat varmasti tuskani. Miksi oletetaan, että jos kuppikoko on iso, niin nainen on varmasti lihava? 70DD liivejä ei Suomesta saa kuin erikoisliikkeestä hintaan 40 euroa, tai jotain sinnepäin. Minä köyhänä opiskelijana ostin ympärysmitalta 80 koon liivejä ja otin sitten kainalosta sisään. Ei maksanut kuin 12 euroa.

Älkää rakkaat naiset tuoko niitä kulahtaneita Seppälän sisäänotettuja rintsikoita tänne. Täällä on nimittäin Primark. Irlannissa liike kulkee nimellä Penny's. Sieltä saat viidellä punnalla kauniit ja istuvat rintaliivit melkein missä koossa vain. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi sitä kallista matkalaukkutilaa uhrannut tällaisille arkipäiväisille asioille. Sieltä saat muuten kaikki muutkin uudet vaatteet ihan yhtä halvalla.

No nyt on aikaa siis siivota ne pölyyttyneet laatikot. Tuumasta toimeen siis! Ystäväni Ruth jos kolmisen vuotta sitten postasi Naamakirjaansa, että "Nyt on laatikot siivottu, koska kukaan ei tarvitse enempää kuin 20 paria pikkareita." Ei tarvitsekaan. Arvaa montako paria minulla oli silloin. Oli 81. Jos jokaisia käyttäisi niin ei tarvitsisi pestä pikkupyykkiä kahteen ja puoleen kuukauteen. Montako on nyt? En laskenut.

Lajittelin pikkarit neljään osioon:

1) Nätit. Nätit pikkarit ovat ne, joissa mennään treffeille siltä varalta, että onnistaa tai jos muuten vain haluaa tuntea itsensä sensuelliksi.

2) Käyttikset. Kuvaillaan parhaalla tavalla: "On nää ihan hyvät vielä. Ei ole edes reikiä". Tai vaikka reikiä olisikin, niin entä sitten? Ei kukaan kumminkaan näe. Saa olla vähän kulahtaneetkin. Käyttispikkarit pitäisi haudata roskiksen pohjalle viimeistään siinä vaiheessa kun niiden kuvaa ei enää kehtaa anonyymisti postata blogiinsa. Myönnän tappioni. En kehtaa. "Mutta kun nää on ihan käyttikset vielä".

3) Stringit. jos vaikka on sellainen tiukka mekko, että tarvitsee. Sellaiset mitkä ovat epämukavat ja sahaavat auki puoli persusta. Ei se makkaramekkokaan sen mukavampi ole.

4) Kummalliset. Vatsaa sisään vetävät mummomallit ja ne missä on kummalliset reisihörhelöt. Myös miesten alushousut. Löytyi ainakin kolmet. Keneltäköhän exältä nekin on pöllitty? Silkkiset. Ne jumalattoman kalliit joita ei voi koskaan käyttää ja jonka takia joku ex halusi että ajat kaikki karvasi tajuamatta, että niissä on silti ihan sama pehmeä ja ystävällinen vuori mitä muissakin pikkareissa. Tähän pinoon meni myös "liian pienet". Miksei niitäkään raaski heittää pois?

Ja muuten löytyi vielä ne Seppälänkin pikkarit, jotka ovat olleet käytössä nyt 10 vuotta. Eivät ole haalistuneet, rispaantuneet eivätkä reikiintyneet. Ainoa syy miksi ne menivät käyttispnoon on se, ettei kolmekymppinen nainen kehtaa mennä treffeille vaaleanpunaisissa pikkareissa joissa lukee takapuolen päällä "Chic", "Dirty kitty" tai "Wild at heart". Mitä heitin pois? Kahdet liian pienet käyttikset ja ne käyttikset, jotka olivat päällä, koska etusormeni meni sivustan rispaantuneesta reunuksesta läpi kun vedin ne ylös vessasta lähtiessä.

Eli ytimekkäästi tiivistäen; Jos haluatte muuttaa Englantiin, ostakaa uudet alusvaatteenne täältä. Paitsi jos ne ovat Seppälän pikkarit.